maanantai 23. maaliskuuta 2015

Sarjakuvablogi

Mämmilä

Mämmilä on Suomalaisen Tarmo Koiviston piirtämä sarjakuva. Se ilmestyi säännöllisesti vuosina 1976–1996. Vuosina 1976–1983 se ilmestyi Suomen sanomassa ja Me-lehdessä. 1983–1996 se ilmestyi Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. Tarmo Koivisto on yksi tunnetuimmista suomalaisista sarjakuvantekijöistä. Hän syntyi 3.7.1948 Orivedellä. Hän on voittanut erilaisia palkintoja, kuten Puupäähatun sekä Oriveden kaupungin kulttuuripalkinnon. Mämmilästä on tehty useita eri albumeja. 
Albumi Kiinalainen juttu ilmestyi vuonna 2008 ja sen julkaisi Otava. Sarjakuvan tekemisessä Tarmoa on auttanut hänen poikansa Topi, sekä graafikko Hannu Virtanen.

Sarjakuva kertoo Mämmilästä, joka on kuvitteellinen suomalainen kunta. Mämmilä – kiinalainen juttu kertoo Kiinalaisista, jotka haluavat ostaa Roboprogin osakkeita, sillä he kiinnostuvat yhtiön korkeatasoisesta teknologiasta. Bisneskauppa käy kuumana, mutta sarjakuvassa kuvaillaan myös Mämmilän arkea. Roboprog työllistää monia alueella, joten siitä ei haluta luopua.

Petteri Putman on Roboprog OY:n markkinointipäällikkö. Hän oli Atte Syjäsen kämppäkaveri opiskeluaikoinaan. Hänellä on mustat hiukset ja silmälasit. Atte Syrjänen on Roboprog OY:n toimitusjohtaja. Hänellä on vaaleat hiukset ja hän pukeutuu siististi, tämä johtuu varmasti hänen työpaikastaan. Syrjäsellä on veli nimeltä Pekka. Hän pyörittää autokorjaamoa.

Sarjakuvan miljöö on hyvin piirretty. Se on aika yksityiskohtaista ja värit ovat hyvin kirkkaita. Kuvista ei kuitenkaan löydy paljoa ylimääräisiä asioita, kuten tarpeettomia esineitä.

Sarjakuva kyseenalaistaa maailman rakennemuutoksia ja luo katsauksen kansojen historioihin. Sarjakuva ottaa myös kantaa erilaisiin epäkohtiin historiassa, kuten myös nykypäivänä.  








keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Runotyö

1. En
2. Juha Raution teos Istu laulu. Se oli aika mielenkiintoinen. Runoilla ei ollut nimiä, joten en voi mainita niitä. Aki Salmelan teos Vanitas. Erityisesti pidin runosta Kuvassa luuranko istuu. Se oli aika mielenkiintoinen. Jukka Viikilän teos Runoja II. Runo nimeltä Skagwayn tuomiopäivä. Se oli hyvin epämääräinen, ja absurdi, mutta siinä oli jotain ideaa. Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika. Mieleeni painui runo nimeltä OMGWTFROFLMAO, sillä siinä ei ollut mitään järkeä, mutta se viittaa nykynuorisoon.
3. Suosikkini on Teemu Manninen, en tuntenut entuudestaan.
4. Runot herättivät minussa hämmennystä sekä ihmetystä. Ne olivat hyvin outoja.
5. En aio jatkaa runojen lukemista, koska en pidä niistä. Runot sekoittavat ajatuksia ja ovat niin hämmentäviä, että siitä tulee epämiellyttävä olo.